Nyt se on päätetty

On keskiviikko, kesäkuun viides, ja olen sunnuntai-iltana lähettänyt tutkimussuunnitelmani raadille. En voi sanoa lähettäneeni sitä tarkastettavaksi tai hyväksyttäväksi, sillä en oikeastaan tiedä, tapahtuuko sille mitään tai jotain.

Kevään mittaan on tullut selväksi, että nyt on minun aikani tehdä Karhunhammas, sitä kun en milloinkaan edes suunnitellut tekeväni, ja nyt jo, keskiäkäisyys kun on koittanut, sen on aika syntyä. Tai siis toivon sen syntyvän, hyväksytysti.

Sunnuntai meni ajatuksia kootessa ja kirjoittaessa, muokatessa, korjatessa, lisätessä ja poistaessa tekstiä. Ja siitä tuli niin minunnäköiseni teksti. Oli hassua kirjoittaa, useimmiten minun kun pitää kirjoittaa hyvinkin asiallista ja virallista tekstiikkaa, nyt ei ihan niin virallista, vaikka tokikin torellista. Suunnitelmastani löytyvät kaikki tarpeelliset otsikot traumoillani höystettyinä ;) Aiheeni nimittäin liittyy käsillä tekemiseen ja se se vasta traumaattista onkin...

Voinen tässä myös tunnustaa, ettei kuntoni ole kovin kummoinen. Sille(kin) ollaan tekemässä asioita. Sunnuntaina seitsemän kilometriä asfaltti- ja hiekkateitä, eilen illansuussa vajaan kymmenen kilometrin metsäkiekaus soilla ja metsissä. 




Eiliseltä vain yksi nyrjähdys ja polvillenilankeemus samalla niiauksella. Se oli tavallaan odotettavissa, aikoinaan kaheksankytluvulla Alpeilla kuljeksiessamme nilkka nyrjähti pahasti, toisen kerran vielä pahemmin ja sitten ei enää tuntunutkaan miltään. Hyvin pääsi alas tunnotta ja edelleen olen kävelevä otus.

Näillä tunnustuksilla siis aloitan, seuraavaksi luvassa luultavasti vedenpitoproblematiikkaa.

Kommentit

Lähetä kommentti