Reissu lähenee

Kaksi viikkoa vaellukseen, tai oikeammin vähän yli viikko. Aihetta olen käsitellyt lähinnä päässäni. Suunnitelman lähetin kesäkuun alussa ja sain täydennyspyynnön. Eilen illalla myöhään täydensin suunnitelmani ja sen suhteen olen rauhallinen.

Vedenpitopropleemia. Pakkauksiksi ommeltavat vedenpitävät kankaat ovat edelleen kankaina, saapi nähdä, josko loppuviikko tuo niihin tikkauksiakin. On ollut jos jonkinmoista tekemistä ja menemistä koko kesäkuun ajan, vieraita ja juhlia ja sen semmosia. Kankaat ovat kuitenkin näkösällä koko ajan, ettei totuus unohtuisi. Saumateipinkin hankin jo... paikallisesta kaupasta kympin rulla ja verkkokaupasta paljon edullisempi, joka tokikaan ei vielä ole tullut. Makuupussien pussit kun ovat ompelulistalla ihan kärjessä.

Miska, lämpsäkkää on

Olemme vanhan miehen kanssa kierrelleet lähitienoon reitistöjä, mielenvirkistykseksi ja kunnon kohennukseksi. Miskakoiranen on meistä se notkein ja ketterin, ihmisen iässä samaa ikää meidän kanssamme. Se se jaksaa, eestaas aina vaan, huomioon ottaen sen lapsuuden, nuoruuden ja suuren osan aikuisuuttakin, sehän ei osannut edes juosta meille tullessaan. No nyt osaa ja jaksaa ja osaa käskyjäkin. Ei kannata uskoa juttua vanhan koiran uusien temppujen oppimattomuudesta, se on puppua.

Juolukka

Ruokalistaa pitäisi tarkentaa. Edelleen on kuitenkin avoinna säätila vaelluksella ja sehän määrää listan. Mitään ei voi edelleenkään edes arvata, säät ovat niin kovin vaihtelevat ja ilman mitään säännönmukaisuutta eri puolilla maata. Tuntuu, etteivät luonnonmerkit ole enää voimassa, kaikenlaiset ilta- ja aamuruskot ovat menettäneet ennustusvoimansa. Toisaalta, pohjoisessa näyttää olevan jossain määrin viileäköä, se kuitenkin sopii ainakin minulle mainiosti.

Kakskyt astetta, aurinko ja uhka

Kuulin just, että kulunut kesäkuu on ollut maailmanlaajuisesti lämpimin koko mittaushistoriassa. Noh, nyt ei ole lämmin. Tai oikeastaan on, meidän huudeilla ei ole satanut, niin, en muista edes milloin. Tietty tuli kahden minuutin kuuro tässä jonain päivänä, mutta se siitä. Puutarha kuivuu, nurmikko on palanut, perennat kituvat lehdet vartta myöden valuen, kukkia ei juuri ole. Lämpötila on mitä parhain metsissä haahuiluun, tuulee eikä tule hiki, iho päivettyy silti, ei kuitenkaan pala.

Ja tämä viimeisin kuva kertoo jotain kaunista, joskaan kuva ei ole hyvä. Löysimme kuivahkon suolämpäreen täynnään maariankämmeköitä. Ikinä ennen en ole kolmea enempää näitä nähnyt kerralla ja täällä näitä oli ympäriinsä, joitain satoja.