No sillai!

Reissu on hyvin lähellä :)

Ollaan saamassa melko hyvät säät, ei hellettä, vaan just parasta keliä, plusmiinus viistoista (ehkä kuitenkin miinus...). Yritetään kiertää sadepilvet...

Ollaan siinä hyvässä tilanteessa, että voidaan kertoa lähtevämme pohjoiseen, meillä on talovahti, eli varkaat älkööt vaivautuko :(

Ollaan mietitty, pohdittu ja tuumittu varustusta, mitä on  ja mitä pitää ehkä hankkia. Ruoka taitaa olla ainoa oikeasti hankittava juttu. Muuta varustusta taitaapi talosta löytyä, sen verran metsäläisiä ollaan. No toki prepaidit älyttömiin hätäpuhelimiin hankittiin ja kameraan muistikortti. Hakaneuloja myös. Varreton tiskiharja, muutama pyykkipoika ja laastaria.

Päätin olla hankkimatta itselleni vaellushousuja, vaikka mieli teki, kaksisataa ekkeliä on liikaa yksistä pöksyistä. Sen sijaan ostin pöksyt Kontista ja värjäsin ne sinisiksi, ei mitään ihmebeessiä voi punaisen takin kanssa pukea. Eivät pidä tuulta tai sadetta. Siihen otan kevyet tuulihousut, kalsarien kera.

On niin hassu olo, niin paljon aikaa ollaan metsässä vietetty, ettei enää edes osaa ajatella, mitä tarvitsisi mukaansa ja mitä ei. Sitä yrittää maksimoida keveyden, en missään tapauksessa halua lähteä sinne raatamaan rinkan alle. Kuinka vähällä tulee toimeen? Kun yrittää miettiä, missä jokin voi mennä pieleen ja varautua siihen ja vastapainona on paino. Kompromissien kompromissi. Ja kauas on pitkä matka.

Meidän salin pöytä on lastattu varusteilla, ollut jo pari päivää. Tavarat menevät ja tulevat, jotain lisätään ja joitain poistetaan. Piti oikein hankkia uusi vaaka grammoden todentamiseksi.

Ompelin uudet makuupussin pussit, edelliset ovat jo kovasti parhaat päivänsä nähneet. Korjasin keskimmäisen lapsen rinkasta vetoketjun ompelemalla vanhan viereen uuden. Ompelin rinkanhihnoja 11 kpl, kustannukset nauhoineen ja lukkoineen kymmenen euroa. Miekkosen vaellustakki kaipaa muutamia tikkejä.

Matkaa varten kuivasin elintarvikkeita, limettiä, lipstikkaa ja munaa. Jauhelihaa. Tomaattia. Oma yrttisuola mukana. Linssejä. Miehellä melko paljon suklaata. Keksit puuttuvat.

Huoh. Paljon mietittävää. Onnekseni päävastuu kaikesta ei ole minulla, voin vähän himmaillakin, perheessä kun on ammattitaitoinen eräopas ;)

Kunto on parempi kuin kesäkuun alussa, hapenotto helpompaa ja terveys päänsärkyä lukuun ottamatta mainio. Kävin alkuviikosta paikallisessa sairaalassa tipututtamassa migreenicocktailin suoneen, helpotti vähän neljän viikon kierrettä. Yritän olla ilman lääkkeitä ja laskeutua normiolotilaan. Nähtäväksi jää, kuinka käy, patteri lääkkeitä on pakattuna. Kävelysauvat otan mukaan, tasapaino on ollut vähän hakusessa, siitä muistona muutamia tikkauksia vaatineita arpia, kasvoissa. Viimeisimmät toukokuulta...

Noh, enää vähän aikaa ja sitten menoksi :)